perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hupsis, teksti karkasi.

Mutta joo, tästä on ollu puhetta täällä ja muuallakin, kun niin hirveästi on hakkuita nykyään ja vielä niiden pitäs lisääntyä. Että ei se olekaan hyvä juttu kun hiilinielut häviää ja nielty hiili vapautuu ilmakehää rassaamaan. Mutta eihän sitä metsänomistajat sellasesta piittaa, kun euronkuvat silmissä kaadetaan metsiä pois...

Outoja ja vaikeita asioita

Kuurakuvioita auton tuulilasissa yhtenä aamuna
Blogger käyttäytyy nykyään omituisesti - en pääse aloittamaan kirjoittamista, ennenkuin lataan kuvan. Tai ei ehkä tarvi kuin käydä kuvanliittämisohjelmassa, sekin saattaa riittää... mutta jos en käy, niin kentät on "mykkiä", ei reagoi klikkaamiseen eikä tule tabulaattori esiin, näkyy vain keltainen laatikko jossa lukee "Ladataan..." eikä se ikinä lopu se lataaminen. Mikä lie taas. On ollu jo useamman kerran, kun oon kirjoittanut.

Tyttö tekee koulussa jotain Powerpoint-esitystä atk:n lopputyön lisäksi, ja se halus mun lähettävän kuvia omasta kuvakansiostaan ja kamerasta. Screenshotti kansion tai muistikortin isoista kuvakkeista, josta se sit valitsi kuvan, jonka lähetin sille sähköpostitse. Odotusta aina välissä. Sitten toinen tytär ja isänsä kinas siitä, vienkö minä tytön suoraan TOPista kaupan kautta poikakaverille vai odotetaanko kolme varttia, että isänsä ehtii tulla töistä viemään, kun sielläpäin on usein näin keväällä jotain lintuja kuvattavaksi ym. Äsken huomasin, että kaiken sen keskellä olin unohtanu ihanan, tuoreen kahvini painumaan tunniksi... ei ollu enää niin tuoretta ja ihanaa. Tuli aamukahvista brunssikahvi, syötävä koostui maksapatee-juusto-kurkku-jälkiuunipaloista ja se kahvin kera on taattua sappikohtausainesta. Ans kattoo. Nyt on sitä mämmiäkin. Pitäiskö kruunata happamankarvas ateria mämmillä? :D

Pari päivää hienoa keliä pidellyt, huomenna on lauantai ja pilvistä... silleen se monesti menee. Ehkä lähdetään Isoon Kaupunkiin, ehkä ei.

Eilen jo ehdin ajatella, että "tätä se mun uneni ties", kun jätettiin tyttö pesukonevahdiksi kun käytiin muualla, ja kun tultiin takas, tyttö ilmoitti että kone sanoo että vesi ei poistu, ohjelma seisoi ja kun mies sitä tarkasteli, niin se ei reagoinu mihinkään eikä luukku auennut. Sitten vaan pienen pohjaletkun kautta ämpärillinen vettä pois, niin heräsi ja aukesi luukkukin. Siellä nukkasihdin takana oleva rupeli oli jumissa jonkun hiussutun takia, ilmeisesti, koska sen poiston jälkeen kone taas toimi.

Säikähdettiin, että pesukoneen rikkoontuminen nyt vielä puuttui, muutenkin rahat tiukilla, puut lopussa, mies just eilen sano että on tämäkin, kun pitää ostaa visalla naftaa autoon ja saunanlämmitykseen puita. Honkkarista 6€ säkki kerrallaan klapeja, kun se puita viime keväänä tuonut tyyppi huijasi ja toimitti vähemmän kuin piti ja ne loppui kesken, ja isompaa satsia ei oo varaa ostaa. Pienempää isoa satsia taas ei oikein kannata, kun joutuu maksaan kuitenkin ne kuljetuskustannukset. Pihalla seisoo kyllä muutaman vuoden kuivumassa ollutta puuta, mutta se taas vaatii vaivannäköä ja miehellä ei tunnu olevan haluja sellaseen. En tiedä, mihin sen kaikki tarmo on huvennut. No tiedän; valokuvaamiseen ja nettipelaamiseen. Siis mies, joka joskus täytti meidän liiterin luvan kanssa hakkuulta haetuilla puilla. Moottorisahalla teki pöllejä, joita käsin kantoi satoja metrejä tienvarteen, kuljetti auton peräkontissa kotiin ja teki haloiksi. Nyt ei viitsi sillä moottorisahalla pihalla olevia kuivia puita pätkiä.

Auttaiskohan se, jos mie tylsällä käsisahalla alkaisin niitä sahaileen tuossa? Jos se ei vaikka kestäis kattoa semmosta. Ei oo enää sahapukkiakaan, se mun 17 vuotta sitten tekemä on jo lahonnut...

Se on nyt kovin tohkeissaan, kun se sai kuvausluvan ensikesän Solar Soundiin, mihin ne on taas tyttöjen kans menossa, ja on siitä puhunut kovasti. Mie eilen sanoin sille, että "olisitpa yhtä innokas hoitaan sitä vintin remontintarpeen selvitystä", niin loppui tohina ja alkoi koiralle lepertely, niinkuin usein tapahtuu, kun puhun ikävistä asioista, mitä se ei halua ajatella.

Ja nyt se sai työpaikan, vakituinen työ (lottovoitto näinä vuokratyövoima- ja määräaikaissopimusaikoina!), päivätyö (näinä vuorotyöaikoina!) ja lisineen palkka ei putoais ja etujakin on, mutta on suuri epäilys siitä, että ko. työpaikassa on huono ilmapiiri ja se on aika pieni... pienissä työyhteisöissä helposti tulee ikävät oltavat, jos ei oo samaa mieltä kaikesta ja yksi ihminen voi pilata kaikkien oltavat. Tuttu ollu 15 vuotta sitten siellä ja sanoi, että oli helvetillistä. Työhaastattelussa kyseltiin kovin tarkasti, että miten kohtelet työtovereita ja minkälainen on hyvä pomo sun mielestä ja muuta outoa, mikä hieman kyllä saattaa kieliä siitä, että on ollu ongelmia. Ja mikään palkka ja etu ja lisä ei korvaa sitä, jos vituttaa koko työpaikka. Ja jos se olis loistava, niin sit se olis, no, lottovoitto. Kukaan ei kerro, kannattaako vai ei, kun nykyisessäkin paikassa on vielä pariksi, ehkä useammaksikin vuodeksi töitä. Ei oo helppoa tehdä päätöstä.

On se ihanaa, että mun ei tarvi enää käydä töissä!

Tulppaanit on kestäneet kauan. Aurinko paistoi niihin hienosti, ne tuntui jatkavan ja levittävän sitä auringon valoa huoneeseen. Ulkona on lämpimän näköistä, mutta kylmää.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Käsityöpostaus: Pesukonehuovutetut, virkatut tossut


Lankana luultavasti Pirtin Kehräämön 2-säikeinen hahtuvalanka, sävy Ruska, ohje ko. firman sivulta. Ekassa kuvassa virkattuna noin 34 cm pitkä tossu, tokassa kuvassa 60-asteisen pesun jäljiltä, kolmannessa mytty avattuna ja muovi poistettuna, neljännessä näyttäs siltä, että hyvät ja sopivat tuli :) Elämäni ensimmäiset onnistuneet pesukonehuovutusjutut! Vielä vois vähän neulalla huovuttaa jotain kuvioita siihen...

Pahaa unta

Näin ihan hirveän unen, jossa pesukone piti ensin omituista ääntä, sitten alkoi singota palasia itsestään ja lopulta leimahti liekkeihin. Pyykkilaatikko pursuilee, mutta pelottaa pyykätä! Yöllä valvoin, kun en sen unen jälkeen saanu uudelleen unta. Huvittava yksityiskohta unessa oli se, että pelastin kahvinkeittimen lasikannun, ettei sinkoilevat palaset riko sitä...

Myöhemmin näin kyllä taas unta mukavasta uudesta kodista. Enimmäkseen mukavasta.

Aamukävelyllä rupattelin naapurin isännän kanssa, on se reipas vaikka on iäkäs. Koira yritti purra sitä lapasesta, mutta sitten ne oli ihan rauhallisia ku hetki siinä juteltiin. Niin aina. Mitä nyt vähän kärsimättömiä olivat ja jäätyä meinasivat.

Kevätpäiväntasauskin oli ja meni. Aika kuluu vinhasti. Olisin laittanu rairuohoa kasvamaan, mutta ei ollu. Olisin ostanu mämmiä kaupasta (ja niitä rairuohon siemeniä) mutta en muistanu.

Olkapää(t) oireilee kovasti. Olenhan mie taas laiminlyöny sen käsijumpankin, nyt pitää skarpata. Yllättää se kipu joissakin liikkeissä, ja tänään esim. kun koira nykäisi taluttimesta niin, etten ollut valmiina. Joitakin liikkeitä on nyt tosi vaikea tehdä kun kädet ei vaan taivu niihin.

Aamulla kun kävin viemässä tytön työssäoppimispaikkaan (TOP) niin ajattelin samalla käydä tankkaamassa. Tankkiautomaatille oli käyny hassusti:
Näinköhän on tullu ees kovin kummonen saalis, syrjäinen tankkauspaikka ja niin moni käyttää korttia...

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Henget vihastuivat

Ihan huikaiseva sinisyys taas maailmalla! Kun ajettiin autolla hieman etelämmäs, alkoi löytyä sinistä taivastakin, ja aurinkoa. Anoppi soitti kun oltiin tuolla, ja sanoi että niillä ei paista. Varsin paikallinen sumupilvilautta sitten varmaankin.
Joutsenia oli paljon liikkeellä, ja ekat lokitkin näin. Eivät vaan puhuneet mitään ja vähän vaikea on yksin korkealta yli lentävästä lokista sanoa, onko se kala- vai harmaalokki. Se liittyi parin  muun lokin joukkoon tosi tosi korkealle lenteleen ja liiteleen, minusta näytti että ne kävi välillä ihan pilven sisällä. Hanhiaura lensi yli, mutta ku mies ei sanonu, en menny kattomaan - olin jo autossa kun oltiin eteenpäin lähdössä. Kuulinhan mie, että se sano oho tai jotain, ja nousi autosta, mutta yritin just tarkastella kamerasta kuvia niin en silleen kiinnittäny huomiota.
Näin oli käynyt toteemille, kun oltiin muualla käymässä. Tämän nähtyäni muistinkin, että olen joskus lukenut jostain, että toteemipaalua ei saa pystyttää muut kuin ne, joilla on siihen oikeus. Niinku intiaanit tai jotain. No, mulla ei nähtävästi ollu :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lumisena sunnuntaina

 Tiesinhän mie, että sitä lunta piti tuleman, mutta sen määrä yllätti. Ja pakko myöntää, että niin oon menettäny luottamukseni sääennusteisiin, että en ollut ihan varma edes siitä, tuleeko luntakaan. No, luvattua aurinkoa ei kyllä ole näkynyt.

Eikä aura-autoja. Ehkä ne aattelee, että sulaahan se kohta pois. Aika jännä kyllä, kun muutama päivä aiemmin tuli pari senttiä räntää, niin sitä oltiin kyllä auraa jyryyttämässä, mutta nyt kun tuli kymmenen senttiä ihan oikeaa ehtaa lunta, niin ei yhden yhtäkään auraa ole näkynyt. Kuului kyllä isolta tieltä joskus kymmenen aikaan. Vasta silloin. Oli tosi hiljaista kun kävin aamukävelyllä koirien kanssa, tosin eihän siitäkään mitään tullut kun ei pyörätien hangessa kävellessä koirien jalat oikein riittäny ja lumi tarttui isoiksi paakuiksi jalkakarvoihin. En huomannu laittaa haalareita, kun ei ollu kylmä. Linnut kyllä huuteli, harmaapäätikkoja parikin yksilöä. Aamulla heti herättyäni ja huomattuani lumen määrän - ja mustarastaat, jotka pomppi siellä syvässä lumessa ja yritti etsiä syötävää - rynnistin viemään linnuille ruokaa ja lakaisemaan ruokapaikkoja. Unohdin, että on jäätä ja pyllähdin nurin, melkein koiran päälle. Koira säikähti.

Kun lämpötila nousi ja lumi nuoskaantui, kävin tekemässä toteemipaalun :) Ylin kerros jäi vähän huonolle viimeistelylle, kun en yltänyt sinne.

No, on se ainakin vähän muuta, kuin se ainainen lumiukko. Naapurissa oli talvemmalla hieno alastoman naisen figuuri, tai torso ainakin, se oli piristävä erilaisuus.

Tältä näytti pöytä aamulla. Ei se pysy siistinä tässä huushollissa. Siksi pitääkin aina katsoa vaan noita kauniita tulppaaneja, ja ignoroida muu sotku :)

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Just kun pääsin sanomasta!

 Hiirihaukka saaliineen. Kuva on todella surkea pokkariräpsy, ei tän perusteella olis voinu tunnistaakaan, mutta mies otti teleobjektiivilla varsin tarkan kuvan, missä näkyi sulkapeitteen luonteenomaiset kuviot. Että kyllä sitä haukankin tunnistaa, jos saa siitä kunnollisen kuvan, jota verrata oikeisiin lintukuviin.

Töyhtöhyyppiä näkyi myös, ja yksi (!!) kanadanhanhi, toisaalla joutsenia ja niiden joukossa kaukana kaukana myös jotain hanhia, mutta niitä en voi merkata kun en nähnyt mitä olivat. Pelkät kaulat näkyi ja nekin vasta kun tarkastelin kuvia isolta ruudulta.

Siellä ne korsien keskellä lymyili. 

Nyt sitten paistaa aurinko, ja väsyttää kun reissusta tultua syötiin eikä jaksa ulos. Kauheaa, että sitä pitää olla niin valmis aina meneen ulos, kun aurinko paistaa, että tuntee syyllisyyttä jos ei jaksa! Tää on kyllä ihan äidin minuun istuttama syyllistyminen. Heräsin kuitenkin jo ennen viittä ja puoli kuudelta vääntäydyin ylös, kun ei uni tullu ja asennon löytyminen oli niin vaikeaa. Olkapää kipuilee aika rutkasti taas; jos oon mahallani (ilman tyynyä) pää oikealle päin, niin vasenta kättä ei saa mitenkään laitettua silleen, ettei siihen sattuis ja kipu sit vaan kovenee, vaikka luulis että kun nivelsiteet tai mitkä hiton kalvosimet nyt onkaan venyy, niin kipu helpottuis. Ei. Edes vartalon myötäisenä se ei ole kivuton.

Kävin silloin aamuhämärissä pienellä kävelyllä, ja kyllä se mustarastas tuolla jossain vajaan kilometrin päässä viheltelee. Sitä ei vain kuule meille asti jos autoja ajaa. Ei aamullakaan saanu siitä juuri nauttia, kun variksilla ja sitten naakoillakin oli niin paljon asiaa.

No, huomenna sitten. Yöllä pitäs sataa lunta ja huomenna paistaa, niin hetken aikaa voi olla huikaisevan valkoista. En ees aattele sitä, että se saattaa tietää migreeniä. Kaupassa oli osin ylikukkineita ruukkunarsisseja -50%, ostin kaksi tuohon portin pieleen ja jostain katkoin vähän pajunkissoja kaveriksi. Kunhan jotenkin tökin, ei tullu aseteltua mitenkään nätisti...