keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Karkaavien kauriiden pomppivat peräpeilit

Ihana aurinkoinen päivä! Ihana! Varsinkin kun se tuli yllätyksenä, olin valmistautunut pilvisyyteen... Yöllä oli ollut pakkasta, aamulla mittari näytti viittä astetta. Lenkillä näin kolme poisjuoksevaa kaurista - tai just ne peräpeilit. Kuulemma ne on "luotu" siksi että muutkin lauman jäsenet huomais pakenevat kanssaeläjänsä ja yhtyis pakoon, mutta en varmaan miekään (ihmispeto kahden koiraeläinpedon kera) olis huomannu niiden siirtymistä pois hakkuuaukiolta jos ei silmiin olis sattunu ne peräpeilit. Kannattaako herättää huomiota niin kauasnäkyvillä asioilla?

Huomenna tulee kaveri iltapäiväkahville, ajattelin ostaa sellasen pulla- ja munkkiaineseospussin ja tehdä pullaa. Jos se vaikka onnistuis, kun itse räveltää mahdollisimman vähän.


Pahasti näyttää taas siltä, että jälleen yksi ulkoilumetsäni vedetään sileäksi.

Hieno metsä

Jokainen hakkuu lisää mun poismuuttohaluja. Kohta pitää oikeasti lähteä autolla jonnekin kauemmas, että pääsee metsään polkua pitkin kulkemaan. Joka paikka alkaa olla kynnettyä raiskiota, joka parissa vuodessa alkaa kasvaa vitelikkoa. No, ne kauriit varmaan viihtyy, ja hirvet. En tiedä miten mun lopun viihtyvyyden käy, kun tuo tontinviereinen metsä menee nurin... kyllä sen kokoista puuta kasvavia metsiä on jo kaadettu lähistöltä, että ei se suuri yllätys olis vaikka moto tulis siihenkin.

Ja kun alun positiivisesta yrityksestä huolimatta nyt kuitenkin sorruin murehtimaan, niin tänään oli kova paini masennusmörön kanssa. Toistaiseksi heitin sen nurkkaan, kun mulla oli aseina aurinko, ulkoilu, ajatus kaverin kahvilletulosta ja se, että sairaalaan uudestaan joutuneelle siskolle on nyt alkaneet antibiootit tepsimään. Sillä haava tulehtui eikä ensin purru mikään ja mie jo täällä itkin ja pelkäsin sairaalabakteeria, ja mörkö meinas ihan niskan päälle päästä. 

Nyt lähden hakemaan tyttöä kaveriltaan ja heitän tuon kaverinkin samalla junaseisakkeelle, kun se on lähdössä matkalle. Pieni apu kiireisille vanhemmilleen sekin.

11 kommenttia:

  1. Tuo metsien kaataminen on kyllä kurjaa, ne on niin tärkeitä. Kyllä ne täälläkin koko ajan vähenee, mutta tuossa ison tien toisella puolella on vielä onneksi melkoiset erämaata.

    Parempaa mieltä sinulle, onneksi tuli aurinko käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Puuta tarvitaan, mutta onko pakko samalta kylältä kaikki kaataa ennenku uudet on kasvanu?

      Poista
  2. Ihana kun sä jaksat omasta möröstä ja huolista huolimatta auttaa muita <3

    Eikös me metsässä kävely madalla verenpainetta ja muutenkin paranna oloa ja eloa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja koirien rapsuttelu kans. Tällä rapsuttelumäärällä on ihme, että veri enää kiertää ollenkaan... :)

      Junaa pitikin odottaa kaksi tuntia, oli onni että jäätiin sinne odotteleen sen tytön kans, sehän olis jäätyny sinne seisakkeelle...

      Poista
    2. Niin siis autossa ooteltiin ja osin sitten meillä kotonakin, kun tuli tieto ettei junaan pääse vielä aikoihin... ei pelkkä mun läsnäolo niin kovasti lämmitä :D

      Poista
  3. Oli niin ihana aloitus, että btulin oikein hyvälle tuulelle 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi edes alku meni hyvin :)

      Poista
  4. Metsiä hakataan paljon... Istuta omalle tontille paljon puita, niin ei tarvitse kotoa asti katsoa harvenevaa ympäristöä ;-)

    Jaksamista ja iloisia ideoita ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa niin... me ollaan vaan kaadettu, kun tuo tukkimettä tuossa auringon puolella pimentää pihaa aina vain enemmän, mutta nyt vasta oon tullu aatelleeksi, että mitäs sitten kun ne kaataa sen. Olis varmaan pitäny istuttaa omia mäntyjä sillon 17 vuotta sitten sille reunalle :) Ei tästä mejän pihalta onneksi (vielä) näy niille raiskioille.

      Poista
  5. Mukavaa, että sinulla on parempi mieli! Aurinko kyllä auttaa siihen kovasti. Kivaa myös kuulla, että siskosi voi vähän paremmin!

    Nuo hakkuut on kyllä kauheita; täällä meilläpäinkin sitä tapahtuu ihan joka puolella. Näkee tossa autolla ajellessakin, vaikken nyt metsässä pysty kuljeskelemaankaan. Mutta ehkä vielä joku päivä...

    Toivon sulle lisää aurinkoisia ja hyviä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvistä päivistä pitää olla tyytyväinen.

      Poista