sunnuntai 6. elokuuta 2017

Markkinoita, makkaroita ja matoja

Laps läks kaverinsa kanssa kyläileen junamatkan päähän. Vielä ehtii ennen koulua. Juna oli aivan täynnä, lippua ajoissa varatessa oli vain yksittäisiä paikkoja, ja ravintolavaunukin oli täynnä. Piti lähteä aamulla, sattuneesta syystä eli erään menon takia oli onneksi suunniteltu aikaisempaa lähtemistä - ensinnäkin mulle tuli lähtöaika taas niin huomaamatta, että sieppasin vaan housut jalkaan ja huivin päähän, ja lähdin kyytimään lasta junalle yöpaitaisillani. Toisekseen kun piti vain lähimmälle seisakkeelle viedä, kävi ilmi että kaverilla ei ollut kyytiä, tai ehkä kyytijä oli sairas, kankkusessa tai jotain kun ei vain noussut viemään, niin piti sitten sekin hakea, myöhästyivät alkuperäisestä aikomuksesta mutta varsinaiseen pitkän matkan junaan kyllä ehtivät. Kun vein kaupunkiin asti. Siellä sit ajelin vaan yöpaitasillani, onneks ei tapahtunu mitään että olis pitäny nousta autosta... vähänkö olis ollu noloa.

Siirreltiin ja raivailtiin miehen kans vähän vinttiä, kun huomenna pitäs tulla remonttimiesten laittaan jotain tukia sinne sisäpuolelle, ettei sisäkatto romahda kun purkavat sitä ulkokattoa ja tekevät uusia kattotuoleja, mikäli niitä voi tehdä. Sisäkatto kun on sillä Pyhällä Hengellä kiinni läpilahoissa kattotuoleissa. Muistin sitten tummuneita paneeleja katsoessani, että siitähän on jo useampi vuosi, kun olen kattonu niitä tummuvia paneeleita ja puhunut miehelle, että jotain on siellä vialla. Voi että, kun se olis ottanu mun puheet sillon tosissaan ja vaikka kattonu sinne tuuletuskanavaan... ei ehkä olis ollu näin toivotonta. Mutta tää on taas sitä jossittelua, ja mies ei sanonu mitään kun muistelin ääneen tätä asiaa sille. Sitä harmittaa ja suututtaa kun mie oon asiasta puhunu ja se on mua ja mun puheita väheksyny.

Sateessa on ollu taukoja, että on päässy onneksi ulkoileen. Tänään kävin ripeän lenkin metsätiellä, oikein tunsin kuinka endorfiinit vaikutti. Eilen käytiin isoilla markkinoilla, ostin elämäni ensimmäisen viipurinrinkelin - oon luullu että se on joku kälynen vesirinkeli mutta sehän on kunnon pulla - ja saippuaa. Jälkimmäinen tuoksuu vahvasti aina kun pussin läheltä kävelee keittiössä. Olis ollu ryynimakkaraakin kaupan, mutta sit ku alkoi jälleen sataa niin mentiin syömään aasialaista ruokaa oikein sisäravintolaan - ja mulla meni ruokahalu ku salaatissa oli mato, kastemadon näkönen pieni ohut mato jossa kulki siksakkinen verisuoni. Väkisin söin vähän, kun kerran oli maksettukin, mutta öklö olo oli pitkän aikaa. Siis sehän on ihan normaalia että ravintolan salaattiin eksyy mato, että en mie siitä viittiny kitiseen ruveta, mutta silti... ei huvittanu enää syödä. Muutenkin oli tällä kertaa vähän huonot sapuskat siellä, mieskään ei ollu tyytyväinen.

Ei pitäs niin tarkkaan kattoa, mitä suuhunsa pistää... jos olis ollu vaikka punasipulia siinä salaatin joukossa, mato olis hyvin menny punasipulin hituna, mutta ku siinä ei pitäny olla mitään punaista.

Yhen yhtäkään salamaa tai jyräystä ei oo viime päivinä kohdalle osunut, vaikka niitä salamia monena päivänä on sääennusteessa ollutkin. Sillon yhtenä päivänä oli parhaimmillaan 7 salamaa, ja mitään ei tullu. Ei ees lähimailla. Viimeksi tänään tunti sitten olis pitäny olla. Vettä kyllä on tullu.

8 kommenttia:

  1. Me nähtiin eilen pari oikein komeaa salamaa.

    Mulla olis kyllä kans mennyt ruokahalu ... yyh, lukiessakin yököttää ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea salamista. Täällä on koko illan satanut rankasti.

      Poista
  2. Viipurinrinkeli, nam! Tuli lapsuus mieleen. Äiti kävi aina markkinapäivänä Lahden torilla ja minä sain tuliaisina viipurinrinkelin. Ne karjaliset myyjät oli silloin aina myymässä niitä torilla. Pitkä rivi telttakatoksia ja kaikilla myynnissä viipurinrinkeleitä, isoja ja pieniä.

    Toi matosalaatti ei houkuta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllä tuo rinkeli riitti mulle pitkäksi aikaa :) sitä ei saa vehnättömänä...

      Poista
  3. Uhh, ehkä madot kuuluu aasialaiseen ruokaan, en oo koskaan syöny kyseistä ruokaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä ihan ylikansallista jäävuorisalaattia vaan. Luulen, että suomalaiset ei oo vielä valmiita mato- ja hyönteisruokaan, vaikka sitä muualla maailmassa syödäänkin ihan rutiinisti.

      Poista
  4. Mä olisin kyllä valittanut tuosta salaatista. Ei siihen madot kuulu! Kyllä salaatti sen verran hyvin kuuluu huuhdella ja katsoa läpi. YÖK! Itse en olisi kyllä pystynyt syömään yhtään mitään ja ääneni olisi ollut sitä luokkaa, ettei olisi syönyt kukaan muukaan.
    Me olimme myös kuopuksen kanssa markkinoilla. Hakkapeliittatapahtumassa Tammelassa. Onneksi mentiin lauantaina, kun sunnuntaina olikin sitten jo sateista.
    Toivottavasti remontti pääsee nyt alkamaan!
    Pikkuisen parempaa alkanutta viikkoa taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun sisko aina sanoo, jos on ötököitä salaatissa, että eipä oo ainakaan liikaa myrkkyjä :) tosin kuolluhan tuo oli, ja näytti veitsen katkaisemalta. Jonkun toisen lautasella oli sit varmaan se toinen pää. Kyllä niitä aina joskus jää, ei sille voi mitään. Mutta ei voinu sillekään, ettei enää huvittanu syödä.

      Tammelassa oli jokin aika sitten italialaisten autojen näyttely, jonka säännöissä luki että "viranomaismääräysten" takia ei saa lemmikkejä tuoda. Koitin kysyä niiden fb-sivulla, että mitä ne semmoset määräykset on, mutta eivät vaivautuneet vastaamaan. Semmosia määräyksiä kun ei ole. Muuten olisin kyllä mennyt! Paitsi että tuli sitten kiintoisampi meno etten olis kuitenkaan.

      Poista