keskiviikko 2. elokuuta 2017

Rummutusta ja jauhamista

Taas kökötän yksin mietteissäni täällä lahon katon alla. Toistaiseksi rankka vesisade on pysynyt ulkopuolella, hyvin ovat teipanneet ja ruuvanneet pressun. Huomenna pitäs tulla taas virolaiset työmiehet katon kimppuun.

Niin, se kattohomma on oikeesti vieläkin vähän jossittelun ja ehkäilyn varassa. Luulin, että on tutkittu ja asianmukainen suunnitelma tehty, mutta nyt selvisikin, että se on ylläolevalla tolalla. Sellanen firman ulkopuolinen tarkastaja, jonka anoppi hommas kattoa kattomaan, on suunnitelman tehny, mutta ei sekään oo ees tutkinu, kuinka pitkälle ne kattotuolit on mädäntyneet ja onko yhtään mitään, mille rakentaa uusi katto. Voi olla seinähirsissäkin jo mätä. Se tyyppi on kyllä semmonen "voisi tehdä näin tai voisi tehdä noin" - jahkaaja.

Kuopuksen vein kauheassa kaatosateessa seisakkeelle, lähti poikakaverin kans hengaileen. Ei oo sitäkään paljon kotona näkyny, ei sairaalareissukaan hidastanu menoa. Eilen hain sen puol kymmenen maissa seisakkeelta kotiin. Esikoinen on taas omalla poikakaverillaan. Ulos ei viitti mennä, mitä mie sielä satteesa ku ei koiratkaan halua. Musiikkia kuunnellut, löysin yhtäkkiä Prodigyn kun meinasin ensin kirjottaa Youtuben hakuun Procol Harumin, aattelin sit että kokeillaan nyt tuota. Sehän on hyvä! Liukuhihnalta tuli kappaleita, ja vain yksi piti skipata ja yhtä vähän "kelata eteenpäin". Piristi.

Jasmikkeen ihanat kukkaset alkaa olla maassa. Ja jotenkin - liekö johtunut muutenkin pahasta mielestä - se on tuoksunu tänä kesänä oudon karvaalle tai miten sitä nyt kuvais. Ikäänkuin olis liikaa hajuvettä. Liian vahvasti. Yleensä oon nauttinu siitä, nyt ei tehny mieli mennä lähelle. Piti kyllä kesken parhaimman kukkimisen leikata muutamia varsia pensaasta, että kattomiehet mahtuu liikkuun.

Onneksi koko aamun rummuttanut sade alkaa vähitellen hiljetä ja tulee valoisampaa. Pistin kynttilän palamaan - tai tuoksutuikun - kun oli niin hämärää ja liekki näkyy. Ja haisee. Miten sekin nyt ottaa mun nokkaan niin kovasti. Mulla on varmaan joku aivokasvain joka häiriköi aivojen hajukeskusta. (Nyt piti deletoida aivokasvaimesta lähtenyt ajatusketju. Älkäämme rohkaisko moisia aatoksia.)

Itku on ollu viime aikoina hyvin herkässä, ihan mikä tahansa saa kyyneleet tulemaan. Esimerkiksi tämä uutinen. Hieno uutinen, ei ees surullinen. (Ja tämä pätkä, mikä yleensä ilahduttaa sujuvuudellaan...)Siellä rippijuhlissa kaikki laulut sai vedet silmiin. Vitsailinkin asiaa ihmetteleville, että itku tulee ku joku sanoo päivää... Mutta täällä kotona yksin on hyvä vollottaa. Ei oo ketään kenen takia pitäs hävetä. Tai ketä pitäs suojella huolestumasta mun hyvinvoinnista.

On tää ollu kyllä kummallinen kesä. En paheksu helteiden puutetta, mutta olis nyt vähän lämpimämpi voinu välillä olla. Ei mua myöskään haittaa hyttysten puute, mutta säälittää ku linnunpojat kuoli nälkään. Kuun puolivälin jälkeen me käydään kyllä Reposaaressa, sillon vois olla hyvä ilma. Ilmatieteen laitoksen tiedotteissa on toistunut sanapari "harvinaisen kolea".

Vois vaikka tehä salaatin. Taas. Tai siivota.

12 kommenttia:

  1. Yhdyn tuohon toiveeseen, että kuun puolivälin jälkeen olisi hyvä ilma. Me ollaan silloin saaressa. Tosin, sateellakin siellä on mukava olla mutta saisi sitä lämpöä tulla muualtakin kuin takasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se lomailu aina lomailua, sateessakin, mutta yleensä on mukavampaa poutasäässä :)

      Poista
  2. Prodigy aiheuttaa mulle edelleen kylmiä väreitä, siis ikävässä mielessä. Esikoinen kuunteli sitä aikoinaan teiniangstissaan, joka oli sieltä pahimmasta päästä. Siitäkin helvetistä selvittiin ja niin tekin selviätte kattohelvetistä. Näin uskon, olenhan noitasukua. Kovasti tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlainen angsti mullakin taitaa tässä olla, monesti oon tarjonnu sellaisille raskasta metallimusiikkia (sitä mikä joidenkin mielestä manaa pimeitä voimia) mutta nyt tää tuntui yllättävän hyvältä. Ehkä mieki vuosien päästä yhdistän tuon musiikin ikäviin aikoihin...

      Poista
  3. Prodigy saatta olla just oikeanlaista "terapiamusaa", luulen ma ;-)

    Hyvä, että katto on tuumaustauon ajaksi kunnolla suojattu, on nimittäin kyllä sateista, täälläkin. Vuoropäivinä on paistanut ja satanut. Ei sellaista pidempää poutajaksoa lainkaan. Tuliskohan se vielä tässä elokuussa? Tilattu ainakin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se tulee, kun kovasti toivotaan. Tai ei toivota, tulee ehkä sota ja joudutaan muuttaan pakolaisiksi etelään... (viitaten näihin mun toiveisiin avarammasta asunnosta -> koti lahoaa ja tulee kyseeseen pakkomuutto)

      Poista
  4. Täällä on ollu poutapäivä, +18.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi täälläkin on tänään, voi vaihteeksi ulkoillakin :)

      Poista
  5. Tämä on ollut huono kesä. Tai ainakin heikko.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitäkin on oltava, ei voi kaikki olla hyviä. Kiitos!

      Poista
  6. Ilmeisesti tämän kesän huonous on ollut paikkakuntakohtaista. Minulla oli neljä viikkoa lomaa eli heinäkuu. Satoi kahtena päivänä ja muuten paistoi aurinko. Ei hellettä, mutta sellainen hyvä keli, että rusketus otti hyvin kiinni. Tosin uimassa en ole käynyt, mutta koiran kanssa ulkoilu on ollut mukavaa, kun ei ole liian paahteista.
    Mukava, että lapsilla menee hyvin ja että tatskasta tuli hyvä.
    Kyllä siitä katosta vielä hyvä tulee ja kaikki lähtee taas sujumaan. Elämä on vastamäkeä ja välillä on pieniä pettymyksiä.
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa sopii että tulee edes jonkinlainen, muuten ollaan - anopin sanoin - vararikossa.

      Koirien kannalta on kyllä ollu mukavat ulkoilukelit, silloin kun ei ole satanut.

      Poista